Väestöliiton logo

Vanhempien velvollisuus ja oikeus

Lain mukaan vanhemmilla tai lapsen huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa hyvinvoinnista ja tasapainoisesta kehityksestä (Lastensuojelulaki § 2).

Koulun, sosiaalitoimen ja muiden viranomaisten on tuettava vanhempia tässä tehtävässä. Ehkäisevää lastensuojelua ovat perheille tarjottavat palvelut ja vanhemmuuden tukeminen. Lapsen huoltajuus ja tapaamisoikeus lapsen oikeutena ja vanhempien velvollisuutena määritellään laissa.

Vanhemmat toimivat alaikäisen lapsensa edustajina ja edunvalvojina; heillä on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi lasta koskevissa asioissa. Murrosikäinen ei aina halua vanhempiensa tietävän kaikkea, joissakin tapauksissa nuori voi myös kieltää viranomaista antamasta tietoja vanhemmalleen.

Vanhempien suhtautuminen toimii mallina

Vanhempien oikeudet määritellään laeissa ja asetuksissa lasten oikeuksien kautta. Hyvä niin – lapsen ja vanhemman oikeudet ja perimmäinen etu eivät saisi koskaan olla vastakkain ja ristiriidassa keskenään. Tahtojen taistoa ja kompromissien tekoa mielihalujen välillä joudutaan silti käymään perheissä päivittäin. Joskus vanhemmasta voi tuntua, että vanhemmuus on “lainsuojatonta ” tämän päivän yhteiskunnassa.

Vanhempien suhtautuminen yhteisiin sopimuksiin ja pelisääntöihin on malli nuorelle. Perheen arkielämässä tarvitaan harvoin tukeutumista lakeihin ja asetuksiin. Ne vaikuttavat taustalla asenteina, arvoina ja myös tuen mahdollisuuksina.

Vanhemmuus on jotain, mitä ei voida säätää lailla. Vanhemmuus ja kasvatus on:

  • sitoutumista
  • toisen asemaan asettumista
  • käytettävissä oloa
  • tunteiden ja tilanteiden vaihtelua
  • ELÄMÄÄ, joka ei asetu lain kaavamaiseksi kirjaimeksi!

 

Lähde: Väestöliiton Verkkosivut