Väestöliiton logo

Miten suhtautua pelien ikärajoihin?

Seitsemäsluokkalaisen pojan äiti miettii pelien ja elokuvien ikärajoja. Hän on pitänyt tiukasti kiinni konsolipelien sekä elokuvien ikärajoista. Äiti katsoo, että yhtä lailla kuin alkoholin myynti ja tarjoaminen alaikäiselle on laitonta, K-18 pelien myynti ja tarjoaminen lapsille ja nuorille on haitallista ja rikos.

Pojan ikätoverit kuitenkin pelaavat pääosin K-18 pelejä. Kavereiden vanhemmat eivät näe asiassa ongelmaa eivätkä koe pelejä nuorille haitallisiksi. Tästä johtuen kysyjän poika on jätetty vapaa-aikana kaveripiirin ulkopuolelle. Kumpi on lapselleni haitallisempaa: K-18 pelien pelaaminen yhdessä kavereiden kanssa vai kaveriporukasta ulkopuolelle jääminen? Kiinnostaako tämä asia vanhempia?

Vastaus:

Vanhemmat joutuvat pelisääntöjä sovittaessa pohtimaan sitä, millaisen mallin ja viestin haluavat kasvattajana antaa lapselleen ja millaiset seuraukset vanhemman kasvatusvalinnoilla on lapsen ja perheen kannalta.  Antaako nuoren valvoa myöhään, jättää sovitut kotityöt hoitamatta, luistaa kotiintuloajoista, pelata K18 -pelejä, olla teillä tietymättömillä, tupakoida, käyttää alkoholia ja niin edelleen. Lista tuntuu loppumattomalta. Ja aikuinen on se, joka tekee lopulliset päätökset ja kantaa alaikäisen kohdalla viime kädessä vastuun. Sopivat rajat ovat hyväksi nuorelle ja nyrkkisääntö on, että kannattaa taittaa peistä pienistä asioista, ettei periksi antamalla päädytä vääntämään kättä jo todella isoista ja vaarallisista asioista.

 

Elämä on arvoja, valintoja, taistelua ja pettymyksiäkin. Kaikkea ei voi saada. Maailma ei ole tasapuolinen ja 13-15 –vuotiaana opetellaan sitä, missä tarvitsee ja tarvitseeko missään noudattaa lakia, normeja tai sääntöjä. Tässä iässä myös halu kuulua joukkoon ja olla kavereiden arvostama korostuu. Vanhempana joutuu yleensä ennemmin tai myöhemmin törmäyskurssille: KAIKKI MUUT saavat tehdä kaikkea sitä, mitä itse ei saa ja oma vanhempi on kalkkis ja muumio. On tärkeää, että lapsi ja nuori saa kokea vanhempien olevan johdonmukaisia. Vanhemman on valittava se raja, mikä on perusteltavissa. Jos siis sallii ikärajan rikkomisen jossain asiassa, missä asiassa se taas on ehdoton – entäpä jos kyse olisi kannabiksesta?

On pulmallista, kun aikuisten kesken ei löydy yhteistä linjaa, mutta voi vaikuttaa vain oman perheen käytäntöihin. On varmaan olemassa muitakin vanhempia, jotka pitävät kiinni ikärajoista. Kun poika kertoo jäävänsä kaveriryhmän ulkopuolelle, kyse voi olla myös siitä, että hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi, kun ei pysty osallistumaan keskusteluun tai muuhun sosiaaliseen tekemiseen tiettyjen pelien tiimoilta. Tosiasiassa hän saattaa olla muissa asioissa ryhmässä mukana. On siis hyvä selvittää, ettei kyseessä ole yritys taivuttaa äitiä vetoamalla ulkopuolelle jäämiseen.  Tärkeää on myös se, että löydätte vaihtoehtoja K18 -peleille eli jotain yhtä kiinnostavaa, mutta sallittua – pojan kaveriryhmässäkään tuskin pelataan pelkästään kiellettyjä pelejä, joten poika voi päteä näissä muissa peleissä.

Lapsen ja nuoren pelaamisen vahingollisuuteen vaikuttaa pelien sisällön lisäksi ensisijaisesti pelaamiseen käytettävä aika, joka on pois muusta elämästä, sosiaalisten suhteiden opettelusta ja mahdollisten kaveri- ja seurustelusuhteiden luomisesta. Riski on myös pelaamisen määrä sekä se, että jotkut pelit juurruttavat erilaisia arkeen sopimattomia reaktiomalleja pelaajaan. Lisäksi pulmana voi olla pelaamisen ajankohta. Pelisessiot sopimattomiin kellonaikoihin voivat sekoittaa arjen ja saada pahimmillaan aikaan jatkuvan univajeen ja alisuorittamiskierteen

On oikein huolehtia arjen sujumisesta ja siitä, että kotona pelataan vain sopivilla ikärajoilla varustettuja pelejä. On tärkeää, että omien vanhempien kanta on yksiselitteinen ja siitä pidetään kiinni. Näin kotoa tulee selkeä viesti siitä, mikä on toivottavaa käytöstä. Ei ehkä kannata kuitenkaan tuhlata ruutia siihen, että pyrkii valvomaan kaikkia pojan kavereiden luona silloin tällöin pelaamia pelejä, tai kieltää häntä tapaamasta kavereita, joiden vanhemmilla on toisenlainen linja. Tämä voi herättää enemmän uhmaa kuin vahvistaa toivottua käytöstä, ja lisäksi kiellon valvominen on mahdotonta.

Kannattaa pitää kiinni nuorelle turvallisista rajoista ja sitkeyttä arkipäivän mittelöissä – ne ovat tärkeitä oppimisen paikkoja myös pojalle!