Väestöliiton logo

Nuori turvautuu ongelmissa kotiin ja kavereihin

Jos yläkouluikäinen nuori tarvitsee apua ihmissuhteissa, mielenterveys- tai päihdeongelmissa tai äkillisessä kriisitilanteessa, hän turvautuu useimmiten perheeseen tai kaveripiiriinsä. Tampereen kaupungin yläkouluissa syksyllä 2014 tehty kysely kertoo myös, että internetin merkitys avuntarjoajana on yllättävän vähäinen.
Kyselyyn vastasi yhteensä 3224 nuorta, vastausprosentti oli 68,5. Vastaajista oli tyttöjä 51 prosenttia ja poikia 49 prosenttia. Vastauksia saatiin tasaisesti eri puolilta kaupunkia.

Sähköisellä kyselyllä haluttiin selvittää, mistä ja miksi 7-9-luokkalaiset nuoret hakisivat apua esimerkiksi ihmissuhdeongelmiin, yksinäisyyteen, masennukseen ja ahdistukseen, äkillisiin kriiseihin, päihdeongelmiin tai rikoksen uhreiksi joutuessaan. Lisäksi haluttiin tietoa siitä, millainen rooli internetillä on nuorten avun hakemisessa.

Yksityisyys tärkeää myös nuorelle

Kaikissa ongelmissa perhe tai sukulaiset sekä kaverit mainitaan tärkeimmiksi auttajiksi: yli 50 prosenttia yläkouluikäisistä nuorista hakisi apua ongelmiinsa perheeltä, sukulaisilta tai kavereilta.

Yllättävän moni vastanneista, noin yhdeksän prosenttia, yrittäisi selvitä omin avuin, ja noin seitsemän prosenttia ei hakisi apua mistään. Suuri osa niistä nuorista, jotka eivät hakisi apua mistään, perusteli valintaansa sillä, että ei usko joutuvansa kyseisiin ongelmiin. Moni nuori myös arvioi, että tietäisi miten toimia, eli osaisi ratkaista ongelman omin avuin. Monet myös korostivat yksityisyyttään ja sitä, että asia ei kuulu muille.

Koulupsykologin tai terveydenhoitajan puoleen kääntyisi hieman yli viisi prosenttia vastanneista. Koulupsykologilta pyydettäisiin apua masennukseen, ahdistukseen sekä äkillisiin kriiseihin. Kouluterveydenhoitajan apua kysyttäisiin päihdeongelmissa. Sen sijaan opettajalta tai rehtorilta nuoret pyytävät vain harvoin apua ongelmiinsa.

Noin 40 prosenttia nuorista arvioi, että apua on tarjolla riittävästi. Noin 36 prosenttia ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseen, koska heillä ei ollut asiasta kokemusta. Lisäksi noin 19 prosenttia piti tarjolla olevaa apua riittämättömänä tai arvioi, ettei se ole oikeanlaista. Apua ei uskalleta hakea tai sen saamisesta on huonoja kokemuksia.

Miksi nuoret hakevat apua eri paikoista tai yrittävät selvitä omin avuin?

Kysymyksessä on monimutkainen prosessi, jossa vaikuttavat monet asiat. On lopulta nuoren itsensä päätös, hakeeko hän apua vai ei. Usein apu ei ole edes tarpeen – kaikki kohtaavat vaikeuksia.  On myös nuorten ympärillä olevien aikuisten vastuu huomata nuoren avun tarve, todetaan kyselytutkimuksen yhteenvedossa.

Peruskoulu tavoittaa kaikki nuoret. Sen vuoksi koulun tehtävänä voisi olla avun hakemisesta puhuminen ja eri paikkojen ”mainostaminen”. Tästä esimerkkinä terveystiedon oppiaine, kouluvierailut tai teematapahtumat, joissa otetaan esiin näitä asioita. Erilaisilla toimilla tulisi vaikuttaa siihen, että nuoret tietävät, mistä apua voi saada. Lisäksi tulisi pyrkiä vaikuttamaan osin myös siihen, millaisia negatiivisia merkityksiä ja uskomuksia avun hakemiseen liitetään. Tai jos nuoret ajattelevat, että avun hakeminen on esim. noloa tai se ei hyödytä mitään, ei silloin ole mitään hyötyä siitä, että tietää, mistä apua saa. Jos avun tarve tulee ajankohtaiseksi, nuorella on mielessään vaihtoehtoja, joiden puoleen kääntyä, listataan kyselytutkimuksen tuloksia esittelevä julkaisu.

Internetin asiantuntijapalveluita ei tunneta

Internetistä hakisi apua vain hieman alle viisi prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista. Osa ilmoittaa kirjoittaneensa ongelmistaan keskustelupalstoille tai chattiin, mutta vain harva on ottanut internetin kautta yhteyttä aikuiseen asiantuntijaan. Tärkeimpinä syinä internetin käyttöön avun lähteenä tamperelaisnuoret mainitsivat tiedon suuren määrän sekä mahdollisuuden saada vertaistukea.

Moni nuori myös koki, ettei tiedä apua tarjoavista toimijoista tarpeeksi. Esimerkiksi internetissä toimivia auttamispalveluita, joissa ei tarvitse asioida omalla nimellä, on jo olemassa paljon, mutta nuorilla ei ole niistä tietoa.

Selvityksessä todetaan, että “diginatiiveina” pidettyjen nuorten internetin käyttötaitoja yliarvioidaan helposti. Käsitys, jonka mukaan kaikki nuoret pärjäävät netissä, on osittain virheellinen. Verkossa on paljon tietoa, mutta tiedon tai avun äärelle päästäkseen nuoret tarvitsevat parempaa medialukutaitoa, kykyä suunnitella tiedonhakua ja analysoida hakutuloksia.

Nyt tehty kysely on osa Tampereen kaupungin perusopetuksen “Älä o tumput suarana” -kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena on ehkäistä koulupudokkuutta ja syrjäytymistä ja helpottaa erityisesti niiden nuorten koulunkäyntiä, joilla on siinä vaikeuksia. 

Lähde: Älä o tumput suarana –projekti, Lasten ja nuorten palvelujen pilottihanke,

projektipäällikkö Jari Ikola