Väestöliiton logo

Mies ota elämä haltuun – neljän pöydän jalan mallin mukaan

Tavallinen, asiansa hoitava ja itseään kunnioittava mies uskoo selviytyvänsä elämässä. Joskus kuitenkin konkurssi, ero, vakava sairaus, yksinäisyys tai muu kriisi voi sattua kohdalle. Silloin näkökulma voi kapeutua. Vain katastrofi on mielessä ja muut asiat unohtuvat. Ikään kuin elämä olisikin ollut vain yhden kortin varassa.

Elämän umpisolmujen läpikäymisessä auttaa, kun tietää, että on olemassa neljä keskeistä tekijää, ikään kuin neljä pöydänjalkaa, jotka kaikki auttavat elämässä selviytymisessä. Jos yksi jalka lyhenee, ei pöytä vielä kaadu, vaikka se huojuu. On tärkeää olla tietoinen näistä tärkeistä tukipilareista ja pitää huolta niistä jokaisesta. Varmasti pöytää elämän aikana heilutetaan ja niin pitääkin tapahtua. Jos joku jalka puuttuu kokonaan, on se rakennettava alusta asti uudelleen. Sillä aikaa muut jalat pitävät pöydän pystyssä.

Elämän tasapainon pöytää kannattelevat tuet ovat:

– Minäkuva
– Kaverit ja yhteisöllisyys
– Parisuhde
– Vanhemmuus

Ensimmäinen pöydänjalka: Minäkuva

Se, millaisena itsensä näkee ja kokee, vaikuttaa itsetuntoon. Lapsena saatu positiivinen palaute ja hyväksyntä kantavat pitkälle aikuisuuteen ja tällöin on myös helpompi ottaa vastaan elämän mukanaan tuomia haasteita. Jos tuntee, ettei ole koskaan kelvannut kenellekään, on vaikea hyväksyä itseään. Minäkuvan vääristymät saattavat vaikuttaa pitkällekin elämään. Myös ulkoapäin tulevat paineet, esim. median antamat mallit kehosta ja seksuaalisuudesta, aiheuttavat usein aivan turhia ja vääriä oletuksia siitä, mikä on hyvää ja kelpaavaa. Vammaisuus tai krooninen sairaus asettavat myös suuria haasteita minäkuvalle. Erilaisuutta hyväksytään huonosti.

Lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessakin koettu väkivalta muokkaa minäkuvaa rankalla tavalla. Niin uhri kuin tekijä kantavat asiaa minäkuvassaan läpi elämänsä.

Kaikki läheiset ihmissuhteet toimivat tärkeänä peilinä minäkuvalle. Hyvän palautteen saaminen saa yleensä itsetunnon nousemaan. Itsensä kehittäminen kouluttautumalla ja harrastusten kautta auttavat minäkuvan kehittymisessä positiivisempaan suuntaan.

Katso siis, että sinulla on aikaa ladata akkujasi ja olla rauhassa myös yksin, itsesi kanssa.

Toinen pöydänjalka: Kaverit ja yhteisöllisyys

Kaveriporukkaan kuuluminen on tärkeä asia. Ei pelkästään siksi, että voi peilata omia ajatuksiaan, vaan kokemus ryhmään kuulumisesta ja oman roolin löytyminen tuovat turvallisuutta ja ajatusta siitä, että yksin ei tarvitse olla. Pitkään yhdessä ollut porukka hyväksyy toisensa sellaisenaan. Toisaalta jokainen joutuu pohtimaan omaa toimintaansa suhteessa ryhmään ja sen sääntöihin. Ne ja ryhmän tavat ovat jatkuvasti tarkastelun alla, kuten myös jokainen ryhmäläinen niiden noudattamisen suhteen.

Toisilla säilyvät lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kaveriporukat läpi elämän. Jotkut joutuvat aina uudessa elämänvaiheessa etsimään itselleen uuden yhteisön. Sanotaan, että vanhemmalla iällä uusien kaverisuhteiden luominen on vaikeampaa. Toisaalta kokemus opettaa myös arvostamaan mahdollisesti vähäisempiä kontakteja eri ihmisiin ja ryhmiin.

Tämä pöydänjalka vaatii uhrauksia ja uskallusta. Tuntemattomat ihmiset eivät tule soittamaan ovikelloa ja kysymään, että ollaanko ystäviä. Pitää hakeutua paikkoihin, missä tapaa ihmisiä ja pitää uskaltaa ottaa heihin kontaktia. On uskallettava laittaa itseään likoon silläkin uhalla, että tulisi torjutuksi.

Työyhteisön merkitys on suuri. Työpaikan ihmissuhteet saattavat olla esim. lapsiperheen vanhemmille ainoita aikuiskontakteja arkipäivinä. Yksinasuvalla saattaa olla samanlainen tilanne.

Pidä huoli siitä, että aina kuulut johonkin porukkaan, jossa viihdyt ja joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.

Kolmas pöydänjalka: Parisuhde

Jokainen ihminen kaipaa lähelleen ihmistä, jonka kanssa voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Läheinen ystävyys on asia, joka ei tapahdu itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Ystävyyden muuttuminen parisuhteeksi ei myöskään ole sattumaa. Kun kumppanuus on syventynyt niin, että yhteistä elämää on suunniteltu ja eletty pidempään, muuttuu suhteen eteen työskentely ehkä vieläkin tärkeämmäksi. Asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä eikä toisen voi olettaa hyväksyvän aivan kaikkia asioita, mitkä ovat itselle tärkeitä. Kompromissien tekeminen on opeteltava yhdessä.

Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen ominaisuus. Se on olemassa, vaikka kumppania ei olisikaan. Seksuaalisuus parisuhteessa on vastavuoroista ja molempien toiveita huomioivaa. On oltava valmis olemaan avoin ja opettelemaan yhteistä seksuaalista maailmaa. Kuitenkin toisen rajoja on kunnioitettava ja hyväksyttävä ne. Seksi on yhteistä hauskanpitoa ja nauttimista, ei suorittamista. Sitä ei voi etukäteen ja erikseen harjoitella, vaan se on ja tulee sellaisena, mitä se minäkin päivänä on. Seksissä ei ole itsestäänselvyyksiä. Se ei ole kummankaan vastuulla yksin, vaan se edellyttää keskustelua, yhteistä yrittämistä, kompromisseja. Yhteinen sävel ei löydy automaattisesti. Kukaan ei tule koskaan valmiiksi seksuaalisuudessaan. Onneksi, sillä ainainen keskeneräisyys antaa meille mahdollisuuden olla epävarma ja vajavainen. Se antaa myös tilaa kehittyä.

Muista, että kumppani ja toimiva parisuhde on aarre, joka ei ole itsestäänselvyys. Ota aikaa ja panosta täysillä teidän kahden suhteeseen. Se kasvaa korkoa. Tee se silti, vaikka kaikki tuntuisi olevan kunnossa, ja etenkin silloin, jos toiset pöydänjalat sortuvat jommallakummalla.

Neljäs pöydänjalka; Vanhemmuus

Jokaisella on erilainen reppu ja siinä erilainen sisältö kasvukodista irrottauduttaessa. Toisilla lähtö tapahtuu omasta halusta, toiset joutuvat lähtemään. Kaikkien kuitenkin pitäisi lähteä. On tärkeää saada kokea oma itsenäisyys ja löytää kyky tehdä päätöksiä riippumatta omista vanhemmista tai suvun tavoista.

Kasvuperhe on joillekin taakka ja toisille voimavara. Monet saavat vanhemmiltaan tukea, vaikka olisivat jo omillaan ja itsenäisiä. Monet joutuvat myös itse huolehtimaan vanhemmistaan, heidän terveydentilansa heiketessä.

Omaa vanhemmuuttaan voi toteuttaa monella tavalla. Se voi olla omien lasten vanhemmuutta, kumppanin lasten lisävanhemmaksi ryhtymistä tai adoptiovanhemmuutta. Voi myös olla kummilasten läheisenä ja turvallisena aikuisena. Joillekin on aivan riittävää vanhemmuutta yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai se, että saa hoivata lemmikkiään.

Tärkeää on itsenäinen päätös siitä, alkaako vanhemmaksi vai ei. Siihen on jokaisella oikeus ja oikeutta voi yleensä hallita järkevillä teoilla. Toisaalta suunnittelematon vanhemmuus on asia, minkä kanssa useimmat ihmiset ovat oppineet elämään. Sitoutuminen vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi on haastavaa, mutta myös palkitsevaa.

Kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen ovat mielikuvissa ja suunnitelmissa eri ihmisillä eri elämänvaiheissa. Sitoutuminen vaatii motivaatiota ja oikeaa ajoitusta. Joskus päätökseen ei voi vaikuttaa eikä kaikki mene suunnitelmien mukaan. Kumppanin löytämisessä tai lapsen hankinnassa voi olla hankaluuksia. Kuvitelmat eivät toteudukaan. Perheet myös hajoavat tai lapsensa voi menettää. Vanhemmuuden pöydänjalka voi olla se, mikä pitää pystyssä ja jopa vahvistuu vaikka esim. parisuhde kariutuisi tai työpaikka lähtisi alta.

Luo oma suhteesi lapsiisi. Vain mies voi olla isä. Paraskaan äiti ei voi antaa yhtään minuuttia isäaikaa. Omalle lapsellesi sinä olet se ainutkertainen ja tärkeä ihminen jolta voi saada ei vain läsnäoloa vaan myös huomiota, se aikuinen jolta voi oppia ja jota voi ihannoida ja josta ottaa mallia. Ole paikalla silloin kun juuri sinun ainutkertaisuuttasi tarvitaan.

Miehen Aika
Väestöliitto