Väestöliiton logo

Kiukku ja kapina

Nuoruusiän muutokset vaativat nuorelta voimavaroja. Energiaa tarvitaan irrottautumiseen kodin ja vanhempien vaikutuspiiristä itsenäiseksi, itsestään huolta pitäväksi yksilöksi.

Joillakin nuorilla kehitys tapahtuu tasaisesti ilman isompia kompasteluja tai yhteenottoja. Toiset taas rymistelevät rankasti rajoja ja mitätöivät kaiken, mihin vanhemmat ovat heitä ohjanneet. Vanhemmat ovat ymmällään ja huolissaan – miten asettaa nuorelle rajat, ettei hän uhmassaan aiheuta vahinkoa itselleen tai toisille.

Nuoren raivostumisen ja vihan kohtaaminen on raskasta ja haastavaa. Oma aikuisuus pitäisi säilyttää, vaikka nuori syyttää, mitätöi ja räyhää.

Aggression portailla nuorelle rakentuvat vähitellen itsenäistymiseen tarvittavat:

  • Itsetunto
  • Omat rajat
  • Sosiaaliset taidot
  • Tunnetaidot
  • Kyky sanoa: EI

Vanhemmat toivovat, että oma lapsi omaksuu nämä taidot ja ominaisuudet. Vaikeinta on, että murrosikäiselle käytetyimmät ”harjoitusvastustajat” ovat juuri ne omat vanhemmat.

Aikuiset ovat malleina

Aikuisen antama malli siitä, miten ilmaista kiukkua ja aggressiotunteita hyväksyttävällä tavalla, on kullan arvoinen. Nuori huomaa, että on mahdollista selviytyä hankalien tunteiden kanssa. On lupa olla vihainen. Minun tunteeni kuullaan ja ymmärretään, mutta niiden ilmaisulle asetetaan rajat.

Entä sitten, kun aikuisellakin alkaa ”keittää” eikä muistakaan pysyä aikuisena? Toimimme mallina nuorelle tässäkin tilanteessa; huutaen kuin hinaaja ”kuula punaisena”.

Tärkeää on myös se, miten asia selvitetään:

  • Onko aikuisella lupa ”mokata”?
  • Miten asia käsitellään jälkeenpäin?
  • Onko oman virheen myöntäminen ja anteeksi pyytäminen noloa vai todellinen aikuisuuden merkki?