Väestöliiton logo

Kirjoituskilpailun satoa

Urpot.fi-sivustolla järjestettiin keväällä 2014 Vanhemmuuspakkaukseen liittyvä kirjoituskilpailu. Kirjoittamalla omasta arjesta murkku-ikäisen vanhempana osallistui 5 Vanhemmuuspakkauksen arvontaan. Arvonnassa voittaneet ovat saaneet pakkauksensa ja nyt me kaikki pääsemme nauttimaan kirjoituskilpailun sadosta.

Teinin aatokset kun vaihtuu nollasta sataan sekunnissa niin itsellä kestää aina hetki palata normi taajuudelle yhteenoton ja karjumisen jälkeen. Erään kerran poikani tuli riidan päätteeksi muina miehinä nyhjäämään viereeni sänkyyn kun yritin laannuttaa ärtymystä lukemalla. Kysyin mikä nyt on kun pitää tulla nyhjäämään. Kauneimmat sanat teini-ikäiseltä pojalta oli, että “Etten oon muistanut tarpeeks halaa mun äitii. Aamulla sitten taas kun herättyämme tulimme toisiamme vastaan keittiössä, en ehtinyt sanoa sanaakaan niin vastaus oli, että mitä sä siinä kyttäät?? 

Ihanat teinit ♥


 

Teinin lähettämät tekstiviestit aiheuttavat välillä pään vaivaa vanhemmalle ymmärtämisen osalta. Pelkkä “JJ” ei ensimmäisillä kerroilla vielä avautunut tarkoitukseltaan,kirjain lyhennelmiä riittää pelkkä E tai K aivan niin kuin ei olisi aikaa vastata kokonaisella lauseella vaikka kavereiden kanssa kirjoitellaan romaanin pituisia viestejä. Erilaiset sanonnat ragee ym.vaatisivat välillä jotain teinivanhempi sanakirjaa…

Paras kysymys tähän mennessä muuten “oliko disco jo keksitty kun sinä äiti olit nuori…?”

“No haloo kyllä disco oli jo 90-luvullakin keksitty.”

Valloittavia hyvänä päivänä mutta pahana on helvetti valloillaan 🙂


 Lapseni tuli hädissään luokseni kertoen: Minusta tulee verta, soita heti ambulanssi!! Katsoin häntä ja selvisi, että hänellä on alkaneet menkat. Olimme aikaisemmin puhuneet asiasta kuin asiasta eli niin menkoistakin, nyt oli sitten niin, että veri oli reiden kohdalla farkuissa, joista se näkyi läpi. Ja asia selvisi rauhallisuudella.

Nimimerkki: Maailman onnellisin Äiti


 

Nykyään saan jatkuvasti kuulla ruokapöydässä mitä ihmeellisempiä sanojen lyhennyksiä. Normaali juttelu ja puhe on mahdotonta. Äänen käyttö kovaäänistä ja koko ajan on käynnissä joku kädenvääntö sisarusten kanssa. Ja usein joudunkin sanomaan: puhu suomea, joka aiheuttaa tietysti lisää niitä ihmeellisiä sanojen vääntelyä.

Mutta samalla nuori tukkää juuri siitä, että hänet huomioidaan koko ajan. Joka toinen hetki hän on pieni huomionkipeä lapsi ja nauttii kahdenhetkisistä ajoista, kunnes yhtäkkiä on olevinaan iso ja aikuinen ja ymmärtää aivan kaiken. 

Hei haloo, en ole tyhmä.


 

Meidän perheen teini on mahdottomin maailmassa. Istuessa peppu näkyy housuista ja meikki on niin räikeää, ja ei syö mitään kun haluaa olla laiha, ei tottele mitään ei tee läksyjään lähtee vaan ulos kavereiden kanssa. Ei tule koskaan sovittuun kellonaikaan kotiin eikä ilmoita milloinkaan mitään…ainainen huoli päällä.


 

Neitomme 14 v, entinen 9 keskiarvon huilua ja pianoa soittava on jäämässä luokalleen…jollei kesäkoulu natsaa. Murkkuikä tuli kuin puskan takaa ja puolessa vuodessa hän on mm. murtautunut kavereidensa kanssa kouluun ja varastanut kaupasta huulipunan. Mitä lie muutakin mikä ei ole tullut vielä ilmi. Auts tolla vanhemmuus pakkauksella olis ainakin humoristisessa mielessä meillä käyttöä 😀


 

Illalla en saa nuorta millään nukkumaan, nuori tuntuu aina jämähtävän tietokoneen ääreen ja itseni ollessa väsynyt, tulee usein suutahdettua. Vastauksena kysymykseen onko läksyt jo tehty, saan kuulla,että hitsi vieköön ei kuulu sulle äiskä ollenkaan. Kun nuori viimein kömpii petiin kellon ollessa jo vaikka mitä,hän nukahtaa välittömästi, vaikka on 5 minuuttia aiemmin hokenut ettei väsytä yhtään.

Aamun koittaessa ja herätyskellon soidessa herääminen on tuskien takana. Aamutoimet ja varsinkin peilin edessä tuhertaminen kestää ja kestää ja kamalinta on kun nuorelle valkenee, että tämän päivän läksyt todellakin ovat tekemättä. Siitä seuraa niin kamala huuto, että koirakin pakenee sängyn alle piiloon. Nuori itkee ja parkuu ja hosuu hulluna läksyjen kanssa ja lähtee viime tingassa kouluun, pakkaseen pää paljaana ja takki auki repsottaen.

Äitinä istun kahvikupin ääressä ja muistelen omaa nuoruuttani, lienemme aika samanlaisia siltikin…


Ihan pahin murrosikä ei ole vielä edes käsillä ja silti ovet paukkuu, naama on rullalla ja joka asiasta pitää vääntää. Kaikkein eniten nyppii “ihan sama”-hokema oikein venyvästi ja laiskasti sanottuna. Vaatteista pitää käydä aina maratonkeskustelu ennen kuin ovesta voidaan lähteä ulos ja kännykkä tuntuu kasvaneen neidille jo käteen kiinni. Jos kaikki ei mene juuri mielen mukaan prinsessa tömisyttelee nokka pystyssä omaan huoneeseen murjottamaan ja kaikki muut on ihan idiootteja.


Murrosikäisen kanssa eläminen on välillä todella haastavaa. Nuori haluaa saada aikuisen oikeudet lapsen velvollisuuksilla. Välillä äiti ei saa edes hipaista olkapäästä, mutta toisena hetkenä nuori kaipaa jo kainaloon.Toisinaan teinin kanssa keskustellessa kuulen vain lyhenteitä OMG,WTF ja EMT…Vanhemmuuspakkaus vois helpottaa arkea. 🙂


Minusta ihanimpia ja kamalampia hetkiä ovat kun samaan aikaan tyttäreni kaipaa syliä ja halauksia ja samaan aikaan koppava ja ilkeä suustaan. Tuntee itsensä toisinaan turhaksi…Silti sitä rakastan, näen paljon itseäni tuossa iässä kapinoiva ja mutsi ja faija on noloja vanhanaikaisia ja erityisesti tylsiä. Siis niin noloja…olispa ne hiljaa eikä kävis missää mun kans. Sen muutoksen yritän tehä itsessäni ja olla cool mutsi 🙂 Opastaa ja tukea, rohkaista ja antaa kokea.Se on mun mottoni Nolona mutsina 🙂


Mietin muutama päivä sitten miten oma teini on pärjännyt muutoksien ja epävarmuuden keskellä. Välillä minä olen ollut työ-tai opiskelureissuilla pitkään ja kotona järjestystä on pitänyt isovanhempi. Tyttö- ja poikaystävät ovat vaihtuneet ja opiskelu sekä ulkonäköpaineet on tuonut stressiä. Kaikesta huolimatta huudoilta ja vahvoilta mielenilmaisuilta on vältytty. Saunan lauteilla on monia asioita juteltu ja kilpailumatkoilla on patoutuneetkin adrenaliinit päästetty vapaaksi. Murrosikää on toki vielä jäljellä,mutta luottavaisin mielin odotan tulevia aikoja.


Teini ei kuule, ei nää, ei puhu, ei ymmärrä!! Toimii, itsenäisesti, omapäisesti, tekee lähes samat virheet kuin minä!! Oppii jos oppii, kantapään kautta, kalliimman jälkeen!! Mutta kuitenkin kuulee, näkee, puhuu, ymmärtää niitä asioita mitä haluaa, omien kaveriensa kanssa. On itsepäinen ja omapäinen myös positiivisessa mielessä!! Kantapääthän ne kuluu ja mikäpä suuressa maailmassa saisikaan ilmaiseksi!!

Hän on hän!!


Murkku: “Äiti,et sä oikeasti ole lihava. Sä vaan näytät siltä”

Minä:”Ahaa…no ok. Kiitti”

Otin tuon kommentin oikeasti kohteliaisuutena. Jokainen murkun vanhempi tietää ettei niitä kohteliaisuuksia ihan päivittäin kuitenkaan tule. Ne on otettava sieltä mistä ne löytää. Kommentin ei ollut tarkoitus loukata, se oli vaan täysin neutraali murkkumainen toteamus 😀

 


Ihanaa nähdä oman teini-iän kynnyksellä olevan tyttären kehitys vielä talvenkin aikana olleesta yhden bestiksen-suhteesta koko luokan, tyttöjen ja poikien, yhteiseen kesälomanviettopäiviin uimarannalla! Ei paina vielä huolet kesätyöstä, jännitetään ja mietitään yhdessä yläasteelle siirtymistä ja tehdään surutyötä hienon luokan ja luokkahengen rikkoutumisen kanssa, joka väistämättä on yläasteelle siirryttäessä edessä. Jopa äiti saa olla tukena ja palata muistoihinsa, kun kerrankin otetaan äidin muistoja ja kokemuksia vastaan,osataan jo hiukan arvostaa sitäkin. Johtuneeko sitten siitä hurjasta jännityksestä ja suuresta askeleesta nuorten maailmaan, mutta ainakin äiti voi itselleen yrittää vakuuttaa, että viimeinenkin, edes hetkellisesti, äiti on tärkeä! Valoa tunnelin päässä! Hienoimpia fiiliksiä tässä elämässä!

Lisää kirjoituksia julkaistaan sekä Urpot.fi-sivustolla että facebookissa.