Väestöliiton logo

Järki ja tunteet

Lapsen ja nuoren kehitys kulkee portaittain kaikilla alueilla; niin fyysisessä, psyykkisessä, sosiaalisessa kuin seksuaalisessakin kypsymisessäkin. Sama portaittaisuus näkyy myös aggressiokehityksessä.

Kehityksen etenemistä voidaan tarkastella kolmella tasolla; järjen, tunteen ja biologian tasoilla.

Järki

Järjen tasolla aggressiokehitys tarkoittaa sitä, että pieni lapsi ei tajua oikeaa ja väärää, eikä osaa neuvotellen selvitellä riitojaan. Pieni lapsi ottaa mitä haluaa, jos vain pystyy. Empatiakyky ei ole kehittynyt, eikä hän voi yksin vastata esimerkiksi lemmikkieläinten turvallisuudesta.

Pikkuhiljaa lapsi oppii nimeämään tunteita ja saavuttaa neuvottelutaitoja. Hän opiskelee rajoja ja sääntöjä ja alkaa erottaa sallittua kielletystä. Moraali ja oikeudenmukaisuuden taju kehittyvät hitaasti, samoin empatia, mutta niitä on hyvin tärkeää opettaa jo varhain.

Vasta kouluikäinen lapsi alkaa hyväksyä sen, että oikea, väärä ja moraali ovat olemassa silloinkin kun kukaan ei valvo. Toki niitä testataan vielä moneen kertaan, joten varsin pitkään tulee muistaa, ettei lapsesta ole toisen lapsen valvojaksi.

Murrosikäinen kysyy teoillaan: Saako näin tehdä? Järki ja harkintakyky kasvavat tunnemyrskyjen perässä aivojen kuorikerrosten kypsyessä murrosiän lopulla. Täysi-ikäisyyden tiimoilla suurimmalla osalla nuorista alkaa olla riittävästi järkeä ja harkintakykyä tehdä viisaita valintoja omassa elämässään ja jopa ryhtyä toisen ihmisen huoltajaksi.

Tunteet

Tunteiden osoittamisessa pieni lapsi on alussa aivan avoin. Hän kiljuu ja halaa estoitta, kaikki tunteet ilmenevät välittömästi ja lapsi luottaa aikuisten turvaan. Murrosikäinen koettaa pärjätä tunteidensa kanssa itse ja luottaa joskus jopa kavereiden tukeen enemmän kuin vanhempiinsa.

Suuruuden ja pienuuden kokemukset vuorottelevat, samoin rohkeus ja epävarmuus. Itsetuntoa rakennetaan kaiken aikaa. Itsenäistymistarpeet, kapinointi ja uho johtavat erillisyyden kokemukseen, josta jälleen seuraa yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Voimakkaasti koetut tunteet ovat etenkin keskimurrosiän normaali ilmiö ja muodostavat myös riskin, koska itsesuojeluvaisto ja itsehillintä ovat kehittymättömiä.

Aikuinen voi ottaa pienen lapsen syliinsä ja rauhoittaa tämän valtavat tunnepurkaukset. Koulun alkaessa lapsen kehityksessä seuraa tasaisempi vaihe, jolloin lapsi suuntautuu ulospäin.

Murrosikä pakottaa jälleen voimakkaaseen tunnetyöhön, joka ajoittuu usein ennen aikuiskoon ja -voimien saavuttamista. Fyysinen voima ja koko kulkevat usein käsi kädessä vallan kanssa. Varhaisaikuisuuden kynnyksellä nuoren tulisi osata käyttää aggressiotaan jo rakentavasti ja vastuullisesti.