Väestöliiton logo

Vanhemmuus on palkitseva ja hauska asia

Vanhemman asennoituminen murrosikään luonnollisena ja mielenkiintoisena vaiheena elämässä helpottaa niin nuorta kuin vanhempaakin. Jokainen onnistuneesti läpi käyty konflikti ja kehityskriisi on voitettu haaste. Murrosikäisen vanhemmuus on hieno asia – palkitseva ja myös hauska.

Joka perheessä tulee myös haastavia ja vaikeita tilanteita. Vanhemmillakin on edessä kasvun paikka. Miten pärjään omien hämmennyksen, surun tai kiukuntunteideni kanssa?

Vanhemmilta vaaditaan uudella lailla yhteispeliä, parisuhdekin voi joutua koetukselle. Nuori on omasta mielestään yhtäkkiä iso eikä tarvitse enää vanhempiaan. Kuitenkin hän on vielä keskeneräinen: Nuori tarvitsee aikaa ja tilaa kehittymiselleen, suojaavat rajat ja perusasioiden suomaa turvaa.

Iloa vanhemmuudesta

Joskus voi tuntua, että vanhemmuus on vain vastuuta ja vaatimuksia. Kiire ja suorituspaineet nakertavat aikaa arjen ilolta. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä, mikä minulle on tärkeää. Useimmilla aikuisilla vastaus löytyy nopeasti: ”Läheiset ihmissuhteet, perhe ja lapset.”

Murrosiässä nuori pohtii elämän perimmäisiä kysymyksiä. Jokin yhdessä katsottu tv-ohjelma tai arjen tilanne voi antaa sysäyksen keskustelulle, jonka aikana aikuinen voi vain ihmetellä nuoren syvällistä ja raikasta tapaa pohtia maailmaa. Aikuisten näkemyksiä ravistelemaan tarvitaan aika ajoin tuulahdus nuoruuden vilpittömyyttä.

Nuoret ovat ehdottomia ja tinkimättömiä siinä, minkä uskovat oikeaksi. Aikuisen maailmassa taas kaikki on enemmän tai vähemmän suhteellista. Vuoropuhelu näiden kahden näkemyksen välillä voi olla parhaimmillaan antoisaa ja molemmin puolin kasvattavaa.

Perheen yhteinen huumori on arjen uskomaton voimavara. Moni asia asettuu oikeaan mittakaavaan, kun arjen sattumuksille nauretaan yhdessä. Itselle nauraminen on terapeuttista. Samalla nuori näkee, että töppääminen ei ole kovin kamala paikka.

Jokainen tarvitsee aikaa vain olla

Jokainen – nuori tai aikuinen – tarvitsee aikaa vain olla ja kokea hyväksyntää ilman suoritteita. Perheen leppoisa yhdessäolo antaa mahdollisuuden huomata, miten hienoja ihmisiä kaikki olemmekaan, jokainen tavallaan.

Murrosiän myllerryksessä nuoren antama tunnustus vanhemmalleen ei ole jokapäiväistä. Kun saa kuulla: ”Et sä nyt kaikkein tyhmin isä / äiti oo…”, kannattaa kulkea rinta rottingilla. Usein tällaisen kommentin saa vanhempi, joka on myös tarvittaessa urheasti hoitanut leiviskänsä tyhmänä olemisen saralla. Nuori saattaa välillä vikuroida, mutta tietää kyllä, milloin hänestä välitetään.

Lapsen kasvaessa nuoreksi ja kohti aikuisuutta vanhempi saa kokea myös iloa, ylpeyttä ja onnistumisen hetkiä. On hienoa seurata nuorta, joka uskaltautuu ottamaan vastaan uusia haasteita ja löytää oman tapansa vastata niihin.

Myös se, että näkee nuoren tekevän viisaita valintoja oman harkintansa perusteella, on lahja vanhemmalle. Uskalla nauttia niistä hetkistä täysin siemauksin ja näytä tunteesi myös nuorelle!

Juttu julkaistu aiemmin Väestöliiton sivuilla Murkun kanssa osiossa.